7. lähijakso läpi räpiköity... Jälleen kerran voimme todeta, että koulutussuunnitelma etenee ja koira oppii, ohjaajasta huolimatta.
Se on kylläkin vähän noloa, että koulutuksen tässä vaiheessa meidän piti palata alkuun, ja tarkoitan ihan alkuun, koiran koulutuksessa. Treenasimme keskiviikkona keskittymistä, rauhoittumista ja kohdetyöskentelyä. Tommy totesi mun ja Mimin treeniä katsoessaan, että ollaan oiva esimerkki nakki-tottiksesta. Koira osaa kyllä lähes kaiken, mutta on niin keskittynyt palkkaan (ahne kun on, ja se on hyvä) että sählää ihan saakelisti. Perusasia 1: nakki pois kädestä, jotta koira pystyy kuuntelemaan käskyjä. Perusasia 2: palkkaa vasta, kun koira tekee (ja pysyy) mitä pyydät.
Huoh... Mutta niinhän se Tommyn kirjakin loppuu; Parhaat tulokset saavutetaan, kun ymmärtää perusperiaatteet. Jos siis haluat onnistua koirasi koulutuksessa, kertaa perusteet.
Eli kikkailut sikseen ja palaa lähtöruutuun, mikäli homma ei toimi.
Hajutyöskentelyssä meidän ei ihan alkuruutuun kuitenkaan tarvinnut palata. Home on tuttu haju Mimille ja seuraavaksi siirrymme kasvattamaan hometta itse täällä kotona, jotta voimme luopua siirrännäisten käytöstä. Mimin motivaatio on kunnossa ja vahviste myös. Tämä on koulutuksessa nyt juuri se vaihe, jossa saatamme joutua ihmettelemään että onko se vahviste kunnossa, eli onko koira kiinnostunut tekemään töitä ja kestääkö se mahdolliset tyhjän etsimiset tulevaisuudessa. Kuten jo totesin, Mimi on ahne ja se tekee mitä vain saadakseen minulta hyväksyntää, joten vahviste toimii ja motivaatio myös, niissä en näe ongelmaa.
Edelleen meidän päätehtävämme on yleistää ja siedättää, siedättää ja yleistää. Hakea tilanteita, joissa on häiriötä ja treenata siellä. Tehdä vientiharjoituksia väkijoukossa sekä koirakentän laidalla. Niin, että se minun kanssa työskentely ja eritoten hajutyöskentely on Mimille kaikkein tärkein asia ja että se kokee saavansa siitä sen mitä se haluaa kun tekee mulle töitä.
Vientiharjoitukset sujuvat oikein hyvin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti